19.2.2026
AMA järjestää vuosittain kaksi opintoryhmää. Ryhmä kokoaa yhteen valitusta teemasta kiinnostuneita yhteensä 20 tunnin ajaksi parin kuukauden ajan. Kevään ja kesän 2025 teemaksi oli valittu varautuminen pahan päivän varalle. Opintoryhmämme oli organisoitu Kansalaisfoorumin kautta, joka tukee yhtä kerhoa 250 eurolla. Raha käytetään matka- ohjaaja- , materiaali- ja tarjoilukuluihin.
Naiset valppaana
Arktiset maahanmuuttajat AMA ry:n opintoryhmä Naiset valppaana oli ennen kaikkea dialogia, vertaisuutta, jaettuja kokemuksia ja myös uuden tiedon vastaanottamista ja käsittelyä.
Katriina Happonen, Intisar Mushaileh, Shaista Tasneem, Marharita Diachuk ja Riitta Kemppainen-Koivisto valmistelivat uuden oppimisen tapoja. Tavoitteena oli lisätä maahanmuuttajanaisten tietoisuutta turvallisuudesta ja lisätä varautumisvalmiutta akuuttien kriisien varalle, kuten sähkö- tai vesikatkokseen kotona.
Tapasimme alkuun nuoria myanmarilaisia hoiva-alan opiskelijoita. Otimme osaa kulttuuritapahtumiin, kuten taidenäyttelyyn, ukrainalaisten kulttuuri-iltaan ja kesäkonserttiin. Päädyimme pitämään Rovaniemen moskeijassa infotilaisuuden, jota varten kokosimme Kotivaraan kuuluvaa esineistöä.
Turvallinen tila edellytys luottamuksen syntymiselle
Yhteisöllisen oppimisen keskeinen voima piilee turvallisen tilan rakentumisessa. Kun osallistujat pystyivät jakamaan epävarmuuksiaan, kokemuksiaan ja kysymyksiään ilman pelkoa arvostelusta, syntyi luottamuksellinen ilmapiiri. Tämä prosessi lisäsi tietoa, vahvisti itsetuntoa ja kokemusta omasta kyvykkyydestä.
Opintoryhmän jäsenten kesken on vahvaa yhteisöllisyyden tuntua, joka perustuu keskinäiseen ymmärrykseen, jaettuun elämäntilanteeseen ja solidaarisuuteen. Alkuun oli epävarmuutta siitä, miksi ja miten keskustelua varautumisesta tulisi nostattaa turvalliseksi koetussa Suomessa. Jouduimme käsittelemään kytköstä mahdolliseen sotatilanteeseen joutumisesta, sillä joukossa oli sodan kokeneita ja turvaan Rovaniemelle päätyneitä.
Sosiaalinen pääoma syntyy
Yhteisöllinen oppiminen rakentaa sosiaalista pääomaa. Uusia verkostoja ammattioppilaitoksen lisäksi saimme Rovaniemen moskeijasta, jossa esittelimme Kotivaraan kuuluvaa esineistöä. Opintoryhmän jälkeen kävimme myös pääkirjastolla ja monikulttuurikeskus Moninetissä. Nyt pystymme jakamaan tietoa suomen kielen lisäksi myös englanniksi, arabiaksi, urduksi ja ukrainaksi. Koemme, että sosiaalisen pääoman lisääntymisestä ei ole pelkästään instrumentaalista hyötyä, vaan saamme myös emotionaalista tukea ja tunnustuksen kokemusta.
Vaikeinta kaiken aikaa on ollut ystävyyssuhteinen syntyminen, sillä suhteessa paikallisväestöön yhteisöllisyys on usein jäänyt pintapuoliseksi. Syvällisiä ja vastavuoroisia ystävyyssuhteita on muodostunut harvoin, arjen jakaminen, epämuodollinen yhteydenpito ja molemminpuolinen läheisyys ei ole aina vahvistunut. Rakenteelliset tekijät, kielikysymykset ja kulttuuriset normit voivat osaltaan rajata syvempää vuorovaikutusta.
Oma osaaminen ja kokemukset kantavat
Sodan kokeneet naiset, selviytymään joutuneet perheet, toivat keskusteluun uusia näkökulmia. Osasimme ottaa esimerkiksi tattariryynit yhdeksi kuivaruoaksi mukaan Kotivaran esittelyyn. Jo pelkästään pussillinen tattaria oli monen ukrainalaisen huomion kohde esittelypöydässä. Syyrialaiset naiset näkivät trangian ensimmäistä kertaa ja ihmettelivät sen monikäyttöisyyttä. Myös kampiakselilla veivattava energian lähde kiinnosti monia.
Käytännön tasolla yhteisöllisyys näkyy näissä pienissä teoissa vertaistukena, yhteisinä keskusteluina, rohkaisuna ja tiedon jakamisena.
Yhteisöllisyyden rajat myös näkyvät. Vaikka ryhmä on koolla, aina se ei automaattisesti johda syvälliseen vastavuoroisuuteen. Tämä jännite tekee näkyväksi sen, että yhteisöllisyys on paitsi mahdollisuus, myös jatkuva neuvottelun kohde.
Nafisa Yeasmin
Riitta Kemppainen-Koivisto