9.11.2022
Suomen yhteiskuntarakenne muuttui kovalla vauhdilla koronakriisin jälkeen. Epätasa-arvoisuus näkyy väestöryhmien välillä. Tutkimuksen mukaan erot ovat näkyvissä eniten suurimmissa kaupungeissa, mutta meidän Lapin alueen tiedonkeruunkin mukaan Lapissa organisaatioiden rakenne on valitettavasti muuttunut haavoittuvasti.
Uudenmaan ELY-keskuksen tilaamassa tiedonkeruussa oli mukana 36 eri-ikäistä eri väestöryhmien edustajaa, maahanmuuttajia ja paluumuuttajia. Tutkimuksessa tuli esille, että rajalliset mahdollisuudet työmarkkinoilla ja koulutuksessa rajoittavat eri väestöryhmien välistä vuorovaikutusta, osallistumista, asenteita ja turvallisuutta.
Tukea ja kannustusta on, mutta se ei auta maahanmuuttajia, sillä mahdolliset ovat rajalliset.
Vaikka malli yhdenvertaisuudesta on olemassa jokaisessa organisaatiossa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, mutta sen käyttö on harvinaista. Suomesssa ollaan menossa suuntaan, missä ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa ja heitä palvellaan eri tavalla. Eri kieli- ja etniset ryhmät kokevat saavansa eriäviä palveluja. Kulttuuritausta ja ekonominen asema vaikuttavat palveluun.
Pakolaiset kokevat saavansa palveluita eri tavalla kuin korkeakoulutetut maahanmuuttajat. Korkeakoulutettujen välilläkin on eriäviä mielipiteitä; eurooppalaiset maahanmuuttajat ovat paremmassa asemassa kuin muut maahanmuuttajaryhmät. Tällainen on tulkittu yhteiskunnallisena eriytymisenä ja väestöryhmien segregoitumisena. Erityinen huoli on siitä, että yli 50-vuotiaat eivät kelpaa työmarkkinoille -tosin heille on tarjolla koulutusta.
Tietyillä kieli- ja etnisillä ryhmillä on demokratiavaje niin koulumaailmassa kuin työmarkkinoilla, vaikka demokraattiseen demokraattisen, kestävän yhteiskunnan toimivuuden kannalta yhdenvertainen kohtelu on tärkeää. Tällainen lokeroituminen on avointa rasismia ja perustuslain mukaan epäoikeudenmukaista.
Monimuotoisuudesta puhutaan enemmän kuin aiemmin, mutta sietokyky on vähissä etnistä työntekijää kohtaan. Ennen kuin otamme vastaan työperäisiä maahanmuuttajia, meidän pitäisi olla valmiina siihen, että tulijat kokevat olevansa tervetulleita. Sama vaade on myös korkeakouluissa.
Jos tavoittelemme tulevaisuuden kestävää yhteiskunta tai kestäviä työmarkkinoita, tulee ympäristön olla turvallinen ja avoin kaikille ryhmille. Tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden on oltava läsnä arjessa. Se mahdollistaa eri väestöryhmien yhteenkuuluvuuden tunteen. Sellainen syntyy, kun ihmissuhteet ovat terveet ja perustuvat empatiaan, sympatiaan ja hyvään moraaliin.
Juttu on julkaistu Lapin Kansassa 9.11.2022.
Nafisa Yeasmin