4.8.2023
Tämänhetkinen keskustelu viittaa siihen, että rasismi on juurtunut syvälle ihmisen mieleen. Tähän kokemukseen vaikuttavat ihmisen oma ymmärrys historian kulusta ja yhteiskunnan rakenteista.
Paikallisesti ihmisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan vaihtelevat riippuen siitä, asuuko isossa kaupungissa etelässä vai pienellä paikkakunnalla vaikkapa pohjoisessa.
Tutkimuksen mukaan ihmisen lähtömaa ja sen maan taloudellinen asema vaikuttaa koettuun rasismiin. Esimerkiksi eräs maahanmuuttaja sanoi, että jos joku on kotoisin Kiinasta tai Intiasta, hän saa paremmin hyviä palveluita kuin jos olisi kotoisin Bangladeshista tai Pakistanista.
Ihmisen koulutustausta on kytköksissä koettuun syrjintään. Jos joku on korkeammin koulutettu kuin toinen, saa hän parempia palveluita. Jos muusta maasta muuttaneen näkemykset eroavat länsimaisesta näkökulmasta, se voi johtaa rasismin kokemuksiin.
Jos ihmisen uskonnollinen tausta on muu kuin valtaväestöllä, esimerkiksi jos on muslimi, varsinkin huiviin pukeutunut musliminainen, on silloin rasismikokemuksia enemmän kuin heillä, joilla uskonnollinen tausta vastaa valtaväestöä.
Kulttuuriset tavat voivat johtaa rasismin kokemiseen. Jos ihmisen kulttuuritausta ja sen harjoittaminen poikkeaa valtavirtaan kuuluvien ihmisten perinteisestä kulttuurista, tuntevat ihmiset tulevansa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi.
On myös niin, että ihmiset luottavat helpommin heihin, jotka ovat lähempänä omaa kulttuuria, kuin toisiin, jotka ovat kulttuurisesti etäällä.
Kun puhutaan arvoista, on hyvä puhua myös siitä, että maahanmuuttajat kokevat rasismia myös toisilta maahanmuuttajilta. Tätä asiaa on hyvä pohtia ääneen.
Ihmiset eivät usein tunnista rasismia itsessään. Moni ei koe, että hänen käyttämänsä sanat tai teot olisivat rasistisia. Sen lisäksi, kun elämässä asiat eivät tunnu sujuvan sutjakkaasti, ihmisillä on henkilökohtaisia kamppailuja tai omaa elämää uhkaavat taloudelliset tai sosiokulttuurilliset haasteet, yritetään löytää jostain muualta syntipukki.
Tämän hetken poliittinen kulttuuri osoittaa myös, että maahanmuuttajat ovat tavalla tai toisella syntipukkeja. Heitä on ryhmänä helppo syyttää, heillä on erilainen kulttuuritausta, näkemykset ihan outoja ja he tuntuvat kaukaisilta.
Yhteiskunnalla on velvollisuus torjua yksilöiden ja väestöryhmien vähättelyä ja syrjintää sekä rasismia, mutta ihmisten asenteiden muuttaminen ei ole helppo juttu. Asenteet voivat olla juurtuneita syvälle.
Tutkimuksen mukaan on kaksi tapaa reagoida.
Joko on olemassa yhteiskunta, joissa valtaväestö ei edes halua myöntää, että rasismia on olemassa. Tämä on jo sinällään rasismia, joka kumpuaa siitä, että alennetaan toisen yksilön tai ihmisryhmän luonnolliset tunteet.
Toinen lähestymistapa on filosofinen. Monien filosofien mukaan rasismikeskustelu viittaa ongelmatilanteisiin. Jotkut yhteiskunnat haluaisivat välttää puhumista sellaisista ikävistä asioista kuten rasismi. Tällainen ajattelu ei myöskään ole tervettä.
Nationalistinen ajattelutapa käsittelee, suhtautuu tai puuttuu rasismiin niin, että sitä pidetään sopimattomana. Rasismi nähdään uhkana kansallisten arvojen säilyttämiselle. Tällainen ajattelutapa oikeuttaa luonnollisena tapana suojella omaa rodullista todellisuutta.
Monen politiikantutkijan mukaan moraalikasvatus ei auta paljon mitään tilanteessa, jossa kyse on sosiaalisesta realismista ja yhteiskunnan syvälle juurtuneista tunteista. Sen sijaan rakenteellinen muutos on tie ensisijaisen tärkeää.
Tätä olen kuullut niin maahanmuuttajilta kuin suomalaisilta: tiukat toimenpiteet rasismin torjumiselle ovat tärkeitä muutoksille.
Teoreettinen keskustelu viittaa siihen, että rajoituksista huolimatta yhteiskunnalla on vastuu lisätä vuorovaikutusta.
Suomessa tarvitaan maahanmuuttajia, etenkin työperäisiä maahanmuuttajia entistä enemmän. Juuri siksi on hyvä edistää sekä subjektiivisten että objektiivisten rakenteiden välisten suhteiden paranemista.
Tämä vaatii terveellistä poliittista keskustelukulttuuria, aitoa toisen ihmisen kuuntelemista sekä mielipiteiden analysointia rasismin kontekstissa. Kaikissa tilanteissa ei välttämättä ole kysymys rasismista. Voi hyvinkin olla, että rasismin uhriksi joutunut on ymmärtänyt väärin.
Tutkijana näkökantani viittaa siihen, että moraalikasvatus on laaja asia. Se ei ehkä ole tähän hetkeen ratkaisu, kun kansa on jakautunut niin voimakkaasti kahtia (Lapin Kansa 26.7). Tässä vaiheessa on hyvää haastaa kaikkia avoimeen keskusteluun keskenään ja löytämään vastauksia siihen, onko itse ideologioissa eroavaisuuksia.
Meidät haastetaan nyt oppimaan, miten rasistisisiin konteksteihin liittyvät mielipide-erot tulisi ottaa keskusteluun poliittisella tasolla. Miten tunnustetaan, että rasismia on olemassa ja miten mitataan sitä, onko joku suhtautunut rasismin vastaisuuteen tarpeeksi paljon.
Ehkä on myös hyvää keskustelua se, kun otetaan pohdittavaksi, onko rasismia edes olemassa.
Nafisa Yeasmin
Juttu on julkaistu myös Lapin Kansassa 4.8.2023.
