23.1.2022
”Katsokaa valoa ja mistä se tulee, ottakaa se kiinni.” Totesi paljon kokenut, ja erittäin aktiivinen Intisar Mushaileh kuudennessa inspiroivien naisten Online-kahvilassa. Valon kiinniottamisella Intisar viittasi mahdollisuuksiin, joita Suomi on tarjonnut hänelle, maahan muuttaneelle naiselle.
Intisar on taustaltaan palestiinalainen, mutta hän kasvoi Jordaniassa suuressa perheessä. Avioitumisen myötä Intisar muutti Irakiin, jossa hän sai miehensä kanssa 4 lasta, yhden tytön ja kolme poikaa.
Levottomuuksien lisäännyttyä Irakissa lähti Intisar miehensä ja lastensa kanssa Syyriaan, jossa he elivät pakolaisleirillä kolmen vuoden ajan. Pakolaisleirillä Intisar oli jo hyvin aktiivinen. Siellä hän osallistui monenlaisiin tehtäviin: keräsi roskia, opetti Koraania ja ompelua ja käsitöitä ja toimi vielä esimerkiksi englannin kielen tulkkina.
Aktiivisuus oli Intisarin keinonsa pysyä vahvana erittäin haastavien olosuhteiden keskellä. Se loi hänelle myös tunnetta siitä, että hän kykenee vaikuttamaan.
Vuonna 2009 Suomi valitsi pakolaisleiriltä yhteensä seitsemän perhettä Suomeen. Intisar perheineen saapui Suomeen keskellä kylmintä talvea. Vaikka lämpötilat olivat vaihdelleet myös pakolaisleirillä, ei siellä koskaan ollut ollut kolmenkymmenen asteen pakkasia, kuten heidät vastanottaneessa kaupungissa, Rovaniemellä.
Talven kylmyyden ohella shokin tuotti perheelle myös suomalainen kulttuuri, joka oli heille täysin tuntematon. Heille kesti hetken ymmärtää suomalaista kulttuuria ja esimerkiksi sitä, miten suomalaiset kokevat luontevaksi olla vuorovaikutuksessa esimerkiksi naapuriensa kanssa. Lisäksi haastavaksi alun teki se, että ei Intisar, eikä hänen miehensä päässyt aluksi kielikursseille. He joutuivat odottamaan ensin kuusi kuukautta kielikurssia. Tämän kurssin suoritettuaan, he joutuivat jälleen odottamaan kuusi kuukautta uutta kielikurssia.
Ilman kieltä tutustuminen ihmisiin oli myös haastavaa. Pikkuhiljaa, kun kielitaito alkoi kehittyä niin opiskelun kuin harjoittelujen kautta, alkoi yhteiskuntakin avautua Intisarille. Hän opiskeli melko nopeasti Suomeen tultuaan kokiksi. Lisäksi hän hakeutui mukaan eri järjestöihin, ensin SPR:n ja sittemmin myös Arktisiin maahanmuuttajiin Arktiset maahanmuuttajat/Arctic Immigrants. Lisäksi Intisar on ollut aktiivinen myös moskeijalla ja on kehittänyt siellä naisten toimintaa muiden aktiivisten naisten kanssa.
Intisar kertoi, että aktiivisen roolin ottamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa ajoi hänet pakolaisleirissä vietetty aika. Hän koki, että koska Suomi antoi hänelle ikään kuin mahdollisuuden vapautua vankilasta eli päästä pois pakolaisleiriltä, tulee hänen käyttää tämä mahdollisuus hyvin. Hän sanoi kokevansa olevansa kiitollisuuden velassa Suomelle siitä, että hän perheineen saa mahdollisuuden elää rauhassa.
Intisar kertoi, että häntä ovat aktiiviseksi tulemisen tiellä innoittaneet monet suomalaiset naiset ja ylipäänsä suomalainen yhteiskunta, jossa naisella on mahdollisuus lasten hoitamisen ohella toteuttaa myös itseään. Intisar kertoi, että oman äitinsä ohella hänen esikuviaan ovat erityisesti monet suomalaiset naiset.
Intisar kuvaili, että kaikkien maahan muuttavien naisten ei kuitenkaan ole mahdollista ottaa tällaista aktiivista roolia Suomessa. Se johtuu hänen mielestään paljolti kulttuurien välisistä eroista suhteessa naisten ja miesten rooleihin.
Roolien muuttaminen ei myöskään aina ole helppoa: kulttuuri ja omat kasvatetuksi tulemisen kokemukset ja esimerkiksi omaksutut käsitykset perherooleista ovat syvällä ihmisissä. Ne vaativat tietoista työskentelyä ja toisaalta paljon keskusteluja.
Intisarin mielestä häntä ja hänen miestään on auttanut avoin keskustelu, johon hän haluaa haastaa myös muita muualta Suomeen muuttaneita pariskuntia. Hänen mielestään on tärkeää, että naiset ja miehet käyvät yhdessä keskusteluja siitä, millaista elämää he haluavat elää tässä yhteiskunnassa ja erityisesti siitä, että millaisella tavalla vaimo ja mies voivat yhdessä kasvattaa lapsia tässä yhteiskunnassa hyvin.
Intisarin lapset ovat nyt aikuisia ja hänellä on jo yksi lapsen lapsi. Hänen lapsensa opiskelevat ja asiat ovat heillä hyvin. Intisar on itse vaihtanut ammattia ja kouluttautunut lastenhoitajaksi.
Vaikka osa Intisarin lapsista on muuttanut pois Rovaniemeltä, hän ei itse halua muuttaa. Hän on muodostanut laajan sosiaalisen verkoston Rovaniemellä ja toimii siellä aktiivisesti erilaisissa yhdistyksissä. Hän myös kokee, että pieni kaupunki voi tarjota kotoutumisen ja etenkin kielen oppimisen kannalta paremman ympäristön. Pienemmässä kaupungissa ei niin helposti ajaudu vain omankielisiin ympyröihin, vaikka toki oman kielen puhumisella on myös suuri merkitys etenkin tunteiden ilmaisemisen kannalta.
Johanna Syrén
Blogiteksti on julkaistu @espoonmonikulttuurisetlapsetjanuoret Instagramissa ja Facebookissa. Seuraathan heidän yhdistyksensä aktiivista toimintaa myös!