Elämä kuljettaa pohjoiseen tulijoita usein kohti isompia kaupunkeja eteläisessä Suomessa. Mahdollisuudet koulutukseen ja työelämään ovat siellä laajemmat ja jos asunnon saannin kanssa onnistaa, on hyvä edetä elämässä eteenpäin.
Rovaniemellä Gitie Sarabin perhe ehti asua vain vähän aikaa. Elämä muuttui totaalisesti, kun vain kolme kuukautta kaupunkiin muuton jälkeen perheen isä ja rakastettu aviomies menehtyi äkillisesti vaikeaan sairauteen. Gitie yritti auttaa miestään viimeiseen asti, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Shokki oli suuri, perheen pää poissa. Alkoi selviytymisen aika. Pian kuitenkin alkoi tulla selväksi, että elämää olisi parempi jatkaa Helsingin seudulla.
Uusi koti löytyi kesällä Vantaan Kivistöstä ja 3-lapsinen perhe löysi ennen syksyn tuloa kaikille myös mieluisat koulupaikat. Vanhin lapsista, Zahra, aloitti Rovaniemellä päätökseen saadun peruskoulututkinnon jälkeen lukio-opinnot Tikkurilan lukiossa.
Vantaan kotiin on jo ehditty kotiutua. Lapsilla on meneillään opiskelut uusissa kouluissa. Joskus vielä ajatukset vievät Rovaniemelle, mutta elämä jatkuu etelässä.
Mielessä onkin Rovaniemi ja Moninet sekä AMAn kautta tutuksi tulleet naiset. Rovaniemellä asuessaan Gitie ehti aloittaa suomen kielen opinnot, valmistaa asusteita naisten ompelupajassa, opettaa nepalilaisen ruoan valmistusta kokkikurssilla. Oman afgaanikulttuurin perinteitä pääsi esittelemään muun muassa kevään muotinäytöksessä Revontulessa.
On vaikeaa, sillä kaikki opiskelu on suomeksi, jota en ole vielä tarpeeksi ehtinyt oppia. Biologian koe oli vasta, ja ymmärsin, että en hallitse vielä sanastoa, jolla voisin kokeessa onnistua. Nyt pitää siis oppia suomen kieltä ja lukiota rinnakkain, toteaa Zahra, joka vaihtaa tottuneesti kieltä suomesta englantiin.
Myös perheen pojat pääsivät heti muuttokesän jälkeen aloittamaan omissa opin ahjoissaan; Kamran kansainvälisessä koulussa ja Mustafa Aurinkokiven koululla. Äiti-Gitie on lastensa turvana, jossa arjen pyörittämisessä on alkuun paljon uutta opittavaa.
Vantaa tuntuu olevan hyvä kaupunki perheelle nyt. Kotoutuminen uuteen kaupunkiin on alkuvaiheissaan.
– Vielä emme ole ehtineet tutustua paljoa muihin ihmisiin, sillä aika on mennyt kouluasioiden kanssa ja arjen järjestelyissä. Mutta olisi hienoa, jos löytäisimme täältä ihmisiä, joiden kanssa tutustuisi paremmin ja voisi harjoitella suomen kielen puhumista, kaipaa Gitie.
Kuvat: Gitie Sarabi
Riitta Kemppainen-Koivisto