2.6.2025
15 vuoden asuminen Rovaniemellä on saanut Intisar Mushailehin tuntemaan, että hänet huomioidaan ja hän kuuluu kiinteästi kaupunkilaisten yhteisöön.
– Arvostan sitä, että suomalaisilla naisilla on hyvä asema yhteiskunnassa ja naisten oikeudet toteutuvat. Näin ei ole monella maahanmuuttajataustaisella naisella, tuo Intisar esiin kokemuksiaan.
AMA on 10 vuoden toiminta-aikanaan järjestänyt erilaisia naisia kokoavia tilaisuuksia, tapahtumia, koulutuksia ja projekteja, joissa on koottu yhteen tuntoja ja tunnelmia Rovaniemen maahanmuuttajanaisilta. Äänitorvena toimii usein Intisar, AMAn puheenjohtaja, tämän vuoden For Her- projektin ideoija ja toteuttaja. Äänitorven rooli on luontainen, sillä Intisar on ollut mukana AMAn toiminnassa yhdistyksen koko historian ajan.
Lapin hyvinvointialue Lapha kartoittaa parhaillaan Lapin asukkaitten elämää ja kokemuksia omasta hyvinvoinnista ja uskosta tulevaisuuteen. Tietoa tarvitaan, jotta Lapissa osattaisiin ennakoida tulevien vuosien tarpeita nykyisille palveluille ja uusien luomiselle. Omia ja muitten muista maista Rovaniemelle ja Lappiin muuttaneiden naisten tuntoja toi kartoitukseen mukaan Intisar.
– Luotan siihen, että yhdessä toimimalla voimme lisätä ihmisten luottamusta siihen, että tulevaisuudessakin kaikki on Lapissa hyvin. Tähän tarvitaan kuitenkin sitä, että meillä ei ole ennakkoluuloja toisiamme kohtaan, vaan osaisimme ottaa uudet ihmiset vastaan ihmisinä, kukin omana yksilönä huomioon.
Sydämen asiana naisten oikeudet
Intisar on vuosien varrella puhunut, puhuttanut, koonnut tietoa eri kielillä, jakanut esitteitä ja tuonut esiin naisten elämää helpottavia asioita. Hänen mukaansa moni nainen ei ole tietoinen omista oikeuksistaan perheessä, työelämässä tai vaikuttamistyössä. Moni ei uskalla ottaa vaikeita asioita puheeksi, ei kysyä toisilta tai tuoda esiin omia salaisuuksiaan.
– Monet arjen ongelmat pysyvät omien seinien sisällä, niistä ei puhuta muille. Tämä tie ei johda hyvään, vaan vaikuttaa naisten omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Avoimuutta tulee oppia.
Huolen päällä ovat etenkin nuoret tytöt, jotka eivät osallistu mihinkään. He eivät olen mukana harrastuksissa, vaan jäävät kotiin, kun voisivat olla kavereitten kanssa liikkumassa ja kokemassa asioita, joista saa virtaa arkeen.
– Kaikenlainen harrastaminen on hyvästä. Mutta jos ei ole esimerkiksi mahdollisuutta koskaan oppia uimaan ja käydä uimahallissa, eikä synny kipinää muuhunkaan koululiikuntaan, niin ei pääse sisään kaveripiiriin. Olisi hyvä, jossa edes joskus olisi mahdollisuus olla uimahallissa ilman kameravalvontaa, naisten kesken, oman kulttuurin mukaiseen uima-asuun pukeutuneena, niin se lisäisi hyvinvointia aivan varmasti.
Nuorten elämänpolku ja itsenäistyminen 18 ikävuoden korvilla on monen maahanmuuttajaperheen iso keskustelun aihe.
– Moni nuori kokee, että Lapissa ei ole mitään, vaan kaikki tapahtumisen arvoinen on etelässä. Tämä näkökulma ei ole totta, vaan mielestäni täällä on tarpeeksi mahdollisuuksia niin kouluttautua kuin työn tekemiseen ja harrastuksiin.
Intisar tuo esiin huolensa siitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa monelle nuorelle on tuotu liian paljon kaikkea valmiina eteen. Kotona, koulussa, vapaalla ei osaa toimia, jos ei joudu ottamaan itse vastuuta ja pakertamaan.
– Liian moni jättää koulunsa kesken, väsyy, vaihtaa toiseen, tyytyy huonoihin arvosanoihin, joilla ei pääse elämässä eteenpäin ja omia tavoitteita toteuttamaan.
Työpaikka on avain uuteen elämään
Intisar on kouluttautunut Rovaniemellä kokiksi ja lastenohjaajaksi. Pysyvä työpaikka on löytynyt päivähoidosta ja työkokemusta on kertynyt viisi vuotta. Työn myötä huomioita on syntynyt siitä, miten työpaikalla tulee toimia ja tietää, kenelle kertoa, jos eteen tulee jokin ratkaistava ongelma tai haaste.
– Asioitten esiin tuonti sellaisena, kuin itsestä tuntuu, on avain hyvinvointiin. Joskus tilanne lähtee ratkeamaan siitä, väärinymmärrys oikenee ja työnteko sujuu taas mallikkaasti. Uskallusta pitää olla tuoda omia ajatuksiaan ja tuntojaan esiin.
Työtä tulee olla riittävästi ja jakaa päivä niin, että työnteko on tasapainossa perheen ja harrastusten kanssa. On tärkeää, että jokainen löytää tavat toteuttaa itseään ja yksilölliset tarpeet huomioidaan.
Intisar on kokenut työharjoitteluaikana olevansa muita alemmalla tasolla työntekijöiden joukossa. Silloin usein eivät työkaverit neuvoneet tai uskoneet tekemiseen, aiempaan hankittuun osaamiseen ja elämän tuomaan kokemukseen.
– Nyt on tilanteeni aivan toinen, tunnen olevani tärkeä osa työyhteisöäni, arvostettu ja yksi muiden joukossa. Tämä on voimaannuttava tunne, joka on lisännyt isosti omaa muutakin viihtymistäni kaupunkilaisena. Toivon, että työni voi jatkua ja kaikki 50 työkaveria hyväksyvät minut edelleen ja arvostavat työtäni niin kuin nyt.
Oma polku on nyt vakaa
Suomalaisessa yhteiskunnassa Intisar arvostaa etenkin selkeitä sääntöjä, toimivia lakeja ja tasa-arvoa.
– Omassa maassani olin aiemmin lasten kanssa, mutta täällä minun piti aloittaa aivan nollasta koko työelämä. Koen, että Suomi menetti minun yhteiskunnallisesta panoksestani ensimmäiset 10 vuotta. Alkuvuodet olivat odottamista suomen kielen koulutukseen, työharjoittelua ja väliin työkokeiluja, uuteen ammattiin valmistautumista ja koulutuksia. Vasta nyt koen, että viimeiset viisi vuotta olen pystynyt antamaan omaa panostani tähän yhteiskuntaan palkkatyötä tekemällä, säännöllistä palkkatuloa saamalla ja veroja maksamalla.
Suomessa Intisar kokee elävänsä turvassa ja luottaa lainsäädännön tuomaan selkeyteen, turvaan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.
– Tästä eteenpäin on avattava työpaikkoja lisää ja saatava enemmän muista maista Suomeen muuttaneita töihin. Me olemme osa tätä yhteiskuntaa ja työnantajien on tämä ymmärrettävä. Työ saa tuntemaan, että ollaan tavallisia ihmisiä.
– Minun oma ”siemen” istutettiin tähän maahan 15 vuotta sitten, ja nyt elämä kukoistaa. Olisin kyennyt työelämään pääsyn myötä hyödyntämään suomalaista yhteiskuntaa jo paljon aiemmin. Kun katson taaksepäin, niin liian kauan on kulunut aikaa kotoutumiseen, minulla ensimmäiset 10 vuotta.
Kotoutumiseen käytettävää aikaa Intisar kritisoi muutenkin. Hänen mukaansa yliopistotutkinnon ulkomailla suorittaneilla tulisi olla nopeampi pääsy työelämään.
– Alkuun riittäisi puolen vuoden suomen kielen koulutus ja siitä heti työpaikoille oppimaan lisää kieltä työtä tekemällä. Kaksi vuotta pitäisi riittää koko kotoutumisen prosessiin.
Ikääntyvistä maahanmuuttajista huoli
Liian monella maahanmuuttajataustaisella on vain osa-aikainen työ, joka ei kerrytä riittävää eläkettä. Intisar pohtii omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan ikääntymisen näkökulmasta.
– Kuka minusta sitten huolehtii, kun olen eläkkeellä? Ovatko hyvinvointipalvelut silloin voimissaan? Omassa kotimaassani vastuu ikääntyvistä on perheellä, suvulla, lapsilla, lapsenlapsilla, mutta täällä on tyyli eri.
Intisar pohtii, olisiko muista maista Suomeen muuttaneiden tuotava enemmän esiin omaa kulttuuriaan ja tuoda sen eri puolia esiin.
– Jokainen perhe on erilainen ja tarpeet yksilöllisiä. Koen, että itse saan juuri sellaisia terveys- ja sosiaalipalveluita kuin tarvitsen. Kun muutin Suomeen, tuli tosi paljon neuvoja ja apua. Mutta kulttuurinen ymmärrys puuttuu edelleen. Suomen lait ja säännöt ovat omaan kotimaahani verrattuna tosi erilaiset, ja niiden ymmärtäminen vie aikaa. Ikääntyessä voi tulla myös muistisairauksia ja vaikka suomen kielen taito häipyä mielestä. Sellainen vähän pelottaa.
Riitta Kemppainen-Koivisto
